Tässä on Brenda Smith. Hän on kaksikymppinen nuori nainen, joka on luonteeltaan lipevä, toivoton romantikko, ylitunteellinen, ruokavirtuoosi ja lukutoukka. Hänen elämänhaaveensa on kohota uutisankkuriksi. Brendan suosikkiruokaa on vokki, lempimusiikki on poppi ja lempiväri on harmaa. Hän on horoskoopiltaan vaaka.
Brenda oli hakenut töitä journalismiuralle ja hän sai paikan. Kyseisellä uralla tarvitsi paljon kirjoitustaitoa, jota Brenda harjoittikin ahkerasti läppärillään.
Brenda oli saanut vanhemmiltaan mukavasti rahaa talon rakentamista varten, ja kivan talon Twinbrookin laidalle Brenda olikin rakentanut.
Koska Brenda oli luonteeltaan lukutoukka, hän piti lukemisesta erittäin paljon. Hän vieraili usein kirjastossa ja kirjakaupassa hankkimassa uusia kirjoja.
Brenda oli myös etevä ruoanlaittaja ja hän tekikin mitä parhainta salaattia, jota hän söikin ensimmäisen työpäivänsä jälkeen. "Mm, maistuu yhtä hyvältä kuin aina ennenkin"
Samana päivänä Brenda päätti kirjautua chattiin. Hän tutustui chatissa erääseen Twinbrookilaiseen mieheen, joka kulki nimellä Jermo Kaiku. Hän vaikutti hyvin mukavalta ja heillä synkkasi.
Seuraavana aamuna Brenda heräsi tavallista aikaisemmin. Hän oli edellisiltana vaihtanut puhelinnumeroita Jermon kanssa ja Brenda suunnitteli soittavansa Jermolle töiden jälkeen.
Brenda suunnitteli päivän asun ja kokeilikin sitä päällään, ennenkuin hänen täytyi lähteä töihin.
"Olenkohan minä Jermon mielestä nätti? Tai suostuukohan hän edes tapaamaan minua?" Brenda ajatteli ääneen tarkastellessaan itseään peilistä. Häntä hermostutti sillä hän ei ollut aikaisemmin tapaillut ketään. Tosin eihän hän vielä edes tuntenut Jermoa.
Töiden loputtua Brendaa jännitti vähän. Hän kaivoi lopulta kännykkänsä esiin ja soitti Jermolle. "Haluaisitko tavata minut vaikka keskustassa?" Brenda oli kysynyt, niin tyhmältä kuin se kuulostikin, mutta hän ei hätäpäissään keksinyt parempaakaan kysymystä. Hänen onnekseen Jermo suostui tapaamiseen ja Brenda oli siitä hyvin iloinen.
Jermo oli hyvin mukava ja kohtelias. "Sinun silmäsi ovat kuin tähdenlennot! Niin kirkkaat ja kauniit" Jermo imarteli Brendaa joka oli hyvin otettu. Brenda kiherteli ja hymyili. "Kiitos."
Brendalla ja Jermolla oli niin paljon puhuttavaa, etteivät he huomanneet jutelleensa iltaan asti. "Kello alkaa olla jo paljon ja minulla on aikainen herätys, joten minun pitäisi varmaan lähteä" Brenda sanoi pitäen Jermoa käsistä kiinni. "Alkaa tosiaan olla jo myöhä" Jermokin totesi. "Nähdäänkö huomenna?" hän ehdotti ja Brenda hymyili. "Kyllä se minulle käy"
/ oli nyt aika lyhyt osa mutta kello on tosiaan seitsemän aamulla enkä oo nukkunut koko yönä joten oon tosi väsynyt. Lähipäivinä pitäs tulla seuraava luku :)
